Unelma pyöräilykaupungista

Työmatkakriittinen pyöräretki 8.5.2012

Valtakunnallista pyöräilyviikkoa vietettiin 5.-13.5. jo 22. kerran. Lähettiläälle viikko oli täynnä vauhdin hurmaa ja uusia tuttavuuksia.

Kun Viisaan liikkumisen karkauspäivänä lupasin laittaa pyöräni – tavoistani poiketen – huoltoon, en arvannut miten mahtavaa olisi päästä polkemaan keväisiä katuja pyörällä, jossa jarrut toimii, renkaat pitää ja

"Use the bike as much as possible!"

vauhti kiihtyy.

Pyöräilyviikolla ehdin polkea autoilta suljettuja väyliä työmatkakriittisellä pyöräretkellä, käyskennellä Arabian katufestivaaleilla ja hurvitella lippakioskilta toiselle Tour de Lippakioski –tapahtumassa. Siellä täällä pysähdyin, kaivoin pyöränkoristani croissantteja ja mehua ja kyselin millainen olisi muiden pyöräilijöiden tulevaisuuden kaupunkiliikenne heidän villeimmissä taikka kriittisimmissä unelmissaan. Osa unelmista ikuistettiin myös piirroksiksi
vihreisiin kehyksiini.

Pyöräilyviikon sekä ylipäänsä tämän kevään keskusteluista kampuksilla koostaisin tällaisen unelmien Top3:en:

Jannen unelmissa pyörätiet ei lopu kesken.

1) PYÖRÄTIEVERKKO KATKOTTOMAKSI JA HELPPOKÄYTTÖISEKSI (ihan ekaksi pyörätie

Hämeentielle!)

2) POIKITTAISLIIKENNE PAREMMAKSI!

3) YKSITYISAUTOT POIS KESKUSTASTA (/KANTA-KAUPUNGISTA)

 

Tour de Lippakioski Karhupuistossa 12.5.2012

Paljon puhuttiin myös julkisen liikenteen hintojen laskemisesta tai poistamisesta; julkisen liikenteen toimimisesta myös yöllä kahden jälkeen nykyistä tiheämmillä vuoroväleillä sekä luovasta toiminnasta ja yhteisestä tekemisestä, joka tekee julkisista tiloista ja liikenteestä kutsuvia olla ja mennä.

Hämeentie pyöritieksi! Unelmoivat Strandbergit.

Näin loppuun on mainittava, että polkeminen Viisaan liikkumisen lähettiläs –kyltti kiinnitettynä takakoriin oli ajoittain melko kuumottavaa. Paraatiesimerkkinä tapaus, jossa talutin pyörää kävelytiellä ja ohitin kaksi vanhempaa naista. Toinen huudahti vihaisesti: ”Ja pyöräilijä! Tuolla toisella puolella on pyörätie!!” Panikoin ja sopersin jotain: ”Mutta mä talutan.” Ja sitten he huomasivat kylttini ja rupesivat sarkastiseen sävyyn kommentoimaan kuinka viisas liikkuja olen.  Asiaa ei tietenkään helpota se, että Helsingissä pyöräily ei ole vahvuusalueeni numero yksi. Välillä talutan pitkiä matkoja kun en ole varma, missä voin pyöräillä.

Tuon Top1:en takana seison minäkin vahvasti. Liian usein kuulee sanottavan, että pyöräilisin, mutten uskalla täällä. Pyörän selkään hyppäämisen ei pitäisi olla rohkeudesta kiinni ja meidän tavallisten pyötäilijöiden pitää saada äänemme kuuluviin. Pyöräilyviikon hurmaavien tapahtumien valtti onkin siinä, että ne toimivat yhteisen ja arkisen asian äänitorvena elävästi ja hauskasti.

Olli, Aaro ja Risto piirsivät futuristisen Helsingin, jossa kukaan ei viitsi autoilla, koska julkinen liikenne toimii kattavasti kuin unelma.