...aamukahvilla, unicafe-lounaalla, välipalalla metrossa,
piknikpäivällisellä puistossa, iltateellä osakunnassa. Tai Sinä, joka
haastoit itsesi...
...pyörän hankkimiseen, kauppamatkojen tekemiseen kävellen,
yhteiskäyttöautoiluun tutustumiseen, lomamatkalle lähtemiseen lentokoneen
sijasta junalla. Sekä Sinä, joka teit...
...viisaan liikkumisen pikatestin. Tai Sinä, joka...
...avasit yllätyskirjeeni, blogini tai facebook-sivuni. Ja erityisesti Sinä, joka...
...kerroit minulle kokemuksistasi, mielipiteistäsi, unelmistasi, peloistasi ja ehkä nauroit, kiroilit taikka hämmästelit kanssani!
Kiitos Sinulle kuluneesta viisaan liikkumisen keväästä!
Itselleni se on ollut monella tapaa ainutlaatuinen, ajattelua avaava ja
riemastuttava. Uskoni yhteistyöhön ja joukon voimaan kasvoi ja olen varma, että
meillä on yhdessä mahdollisuus muuttaa kaupunkitilaa ja -liikennettä
radikaalisti ihmis- ja ympäristöystävällisemmäksi. Se miltä
tulevaisuuden kaupungissa tuntuu, näyttää, kuulostaa, tuoksuu tai haisee on
siitä kiinni, mitä me pienet tavalliset kaupunkilaiset valitsemme tavallisessa
arjessamme - sekä siitä, että osaamme pitää vähän mekkalaa itsestämme! Meidän
tulee polkea, vaikka siinä tulee hiki ja tukka menee sekaisin; käyttää
julkisia, vaikka ne eivät menisi aina suorinta reittiä; luopua ajattelusta,
että jokaisen täytyy omistaa oma kulkuneuvonsa (jo koska usein on halvempaa
jakaa sellainen); ja niin edelleen, ja niin edelleen. Mutta meidän tulee myös
vaatia itsellemme katkottomia pyöräteitä, parempaa poikittaisliikennettä,
tiheämpiä yövuoroja tai mitä ikinä koemmekaan tarvitsevamme. Näin kevään
päätteksi ja juhannuksen kunniaksi pyydänkin teiltä lisää arkisia tekoja ja
enemmän äänekästä keskustelua. Kiitos!
Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän oman urakkani viisaan liikkumisen lähettiläänä. Voin kuitenkin paljastaa, että tämä ei todellakaan jää tähän: HSL ja City Car Club jatkavat mainiosti startannutta toimintaa ja ensi syksynä lähettilään saapikkaisiin hyppää uusi, menevä ja mielenkiintoinen tyyppi!
Palataan elokuussa sankoin joukoin blogin ja facebookin ääreen seuraamaan mistä oikein on kysymys. Sillä välin suloisinta suvea kaikille!
- Annika
PS. Jos haluat lähettää terveisiä tai huomioita, antaa palautetta, lausua toiveita tai ojentaa ideoita tulevaa ajatellen, niin ota toki yhteyttä blogin, facebookin tai osoitteen viisaanliikkumisenlahettilas@gmail.com kautta!
Olen kutsunut mielenkiintoisen joukon kaupunkitilan- ja
liikenteen muuttajia ja asiantuntijoita viedäkseni heidät lounaspiknikille
Suomenlinnaan ensi keskiviikkona. Samalle viltille istahtavat muun muassa
kaupunkisuunnittelija, kaupunkitaiteilija ja kaupunkiaktivisti. Tarkoitus on nauttia
keväisestä Helsingistä ja keskustella mieltä polttelevista aiheista liikkumiseen,
liikenteeseen ja julkiseen tilaan liittyen.
PIKNIKILLÄ MUKANA
Hanna Hannus, HYY - kaupunki- ja ympäristöasiat Niko Palo, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, pyöräilysuunnittelija Otso Kivekäs, Helsingin Polkupyöräilijät, kriittisten polkupyöräretkien järjestäjä Päivi Keränen, Liikkuvan arjen design -hanke, Metropolia AMK Talvikki Eerola, Helsingin katujen elävöittäjät -ryhmän ohjaaja, Esitystaiteilija
Sekä: Ilkka Tiainen autojen yhteiskäyttöpalvelu City Car Clubista Annika Niskanen, Viisaan liikkumisen lähettiläs, City Car Club & HSL
Millaisen keskustelunavauksen Sinä toisit piknikviltille? Mikä
kaupunkiliikenteessä ihmetyttää, mikä ottaa päähän tai missä on menty
eteenpäin? Tai millaisia unelma- ja uhkakuvia kaupunkiemme tulevaisuuden
kuvitteleminen sinussa herättää? Mitä olisi syytä pohtia yhdessä nurmikolla, sekalaisessa sakissa,
kaukana toimistojen ja byrokratian syövereistä? Voit tulla paikan päälle ihmettelemään
ääneen tai vain seuraamaan ja nautiskelemaan. Ota mukaan viltti ja evästä ja
varaudu merituuleen.
Hyppää lähettilään ja erikoisjoukkojen kanssa samalle
lautalle kauppatorilta 23.5. klo 11.40. Lähettiläs johdattaa joukon Suokissa
piknikpaikalle. Piknikin ohjattu keskustelu ja taltiointi kello 12-13, jonka
jälkeen vapaata lokoilua.
Valtakunnallista pyöräilyviikkoa vietettiin 5.-13.5. jo 22. kerran. Lähettiläälle viikko oli täynnä vauhdin hurmaa ja uusia
tuttavuuksia.
Kun Viisaan liikkumisen karkauspäivänä lupasin laittaa
pyöräni – tavoistani poiketen – huoltoon, en arvannut miten mahtavaa olisi
päästä polkemaan keväisiä katuja pyörällä, jossa jarrut toimii, renkaat pitää
ja
"Use the bike as much as possible!"
vauhti kiihtyy.
Pyöräilyviikolla ehdin polkea autoilta suljettuja väyliä
työmatkakriittisellä pyöräretkellä, käyskennellä Arabian katufestivaaleilla ja
hurvitella lippakioskilta toiselle Tour de Lippakioski –tapahtumassa. Siellä täällä pysähdyin, kaivoin pyöränkoristani croissantteja ja mehua ja
kyselin millainen olisi muiden pyöräilijöiden tulevaisuuden kaupunkiliikenne
heidän villeimmissä taikka kriittisimmissä unelmissaan. Osa unelmista ikuistettiin
myös piirroksiksi
vihreisiin kehyksiini.
Pyöräilyviikon sekä ylipäänsä tämän kevään keskusteluista kampuksilla
koostaisin tällaisen unelmien Top3:en:
Jannen unelmissa pyörätiet ei lopu kesken.
1) PYÖRÄTIEVERKKO KATKOTTOMAKSI JA HELPPOKÄYTTÖISEKSI (ihan ekaksi pyörätie
Hämeentielle!)
2) POIKITTAISLIIKENNE PAREMMAKSI!
3) YKSITYISAUTOT POIS KESKUSTASTA (/KANTA-KAUPUNGISTA)
Tour de Lippakioski Karhupuistossa 12.5.2012
Paljon puhuttiin myös julkisen liikenteen hintojen laskemisesta
tai poistamisesta; julkisen liikenteen toimimisesta myös yöllä kahden jälkeen
nykyistä tiheämmillä vuoroväleillä sekä luovasta
toiminnasta ja yhteisestä tekemisestä, joka tekee julkisista tiloista ja
liikenteestä kutsuvia olla ja mennä.
Hämeentie pyöritieksi! Unelmoivat Strandbergit.
Näin loppuun on mainittava, että polkeminen Viisaan
liikkumisen lähettiläs –kyltti kiinnitettynä takakoriin oli ajoittain melko
kuumottavaa. Paraatiesimerkkinä tapaus, jossa talutin pyörää kävelytiellä ja
ohitin kaksi vanhempaa naista. Toinen huudahti vihaisesti: ”Ja pyöräilijä! Tuolla
toisella puolella on pyörätie!!” Panikoin ja sopersin jotain: ”Mutta mä
talutan.” Ja sitten he huomasivat kylttini ja rupesivat sarkastiseen sävyyn
kommentoimaan kuinka viisas liikkuja olen. Asiaa ei tietenkään helpota se, että
Helsingissä pyöräily ei ole vahvuusalueeni numero yksi. Välillä talutan pitkiä matkoja kun en ole varma, missä voin pyöräillä.
Tuon Top1:en takana seison minäkin vahvasti. Liian usein kuulee sanottavan, että pyöräilisin, mutten uskalla täällä. Pyörän selkään hyppäämisen ei pitäisi olla rohkeudesta kiinni ja meidän tavallisten pyötäilijöiden pitää saada äänemme kuuluviin. Pyöräilyviikon hurmaavien tapahtumien valtti onkin siinä, että ne toimivat yhteisen ja arkisen asian äänitorvena elävästi ja hauskasti.
Olli, Aaro ja Risto piirsivät futuristisen Helsingin, jossa kukaan ei viitsi autoilla, koska julkinen liikenne toimii kattavasti kuin unelma.
Lähettiläs tarjoaa sinulle ja mukaan kutsumillesi ystäville
herkullisen piknikin, kun kerrot mihin urbaaniin ja yllättävään paikkaan
haluaisit piknikviltin levittää. Lounastaisitko lempi bussipysäkkisi katolla vai
nauttisitko iltapalan parkkiruudussa, jonka tilalla pitäisi mielestäsi olla
puisto?
Piknikit nautitaan pyöräilyviikon (5.-13.5.) aikana - siispä toimi nopeasti! Lähettiläs
tuo piknikin paikan päälle pyörällä, joten paikan tulee olla
pyöräilyetäisyydeltä Helsingin keskustasta. Lähettiläällä on pyöräkorissaan piknikherkkujen
lisäksi myös muutama mielipidekysymys ja hauska haastetehtävä.
Tule nauttimaan ikiomasta herkkuhetkestä kaupungin keskellä!
Liikkumistavalla
on väliä! Det spelar visst roll
hur du rör dig! The way you travel matters!
Nyt selvitetään korkeakouluopiskelijoiden ja
-henkilökunnan liikkumistapoja. Vastaa viisaan liikkumisen pikatestiin ja saat tietää millainen liikkuja olet! Samalla olet mukana HSL:n lipputuotteiden arvonnassa. Testiin pääsee alla olevien linkkien kautta ja siihen voi
vastata 11.5. asti.
Viisaan liikkumisen äkkiryhmä tuli ja meni ja enää siitä on
jäljellä ilkikurinen muisto. Kiitos ohilkulkijoita hämmentäneet, ilmapalloja puhaltaneet,
hitaasti liikkuneet ja yksityisautoa työntäneet äkkiryhmäläiset!
Lähettilään
äkkimuistio huhtikuun 2. päivän äkkitapahtumista
Urhoolliset osallistujat, jotka tekivät pariminuuttisesta hienon ja tärkeän.
Iskua seuraamaan jääneet kommentoivat mm. näin:
- Tuntui kuin olisi tapahtunut jotain laitonta
- Oliko oikeutettua tuoda auto keskelle toria ja
pitää sitä tyhjäkäynnillä?
- Provokaatioksi melko herttaista
Video kertoo kuitenkin enemmän kuin tsiljoona sanaa, joten katso Aleksi Tuompon mainio raportti Voima-TV:ssä!
Ps. Äkkiryhmässä käytetty, yksityisauton roolia
esittänyt ajopeli on oikeassa arkielämässään City Car Clubin
yhteiskäyttöauto, joka kuuluu myös CCC:n opiskelijapakettiin.
Mitä yhteiskäyttöautoilulla tarkoitetaan? Miten auton
yhteiskäyttö toimii ja voiko se toimia? Meneekö homma vaan hankalaksi kun monen
tuhannen ihmisen pitäisi mahtua eri aikoina samoihin autoihin. Syövätkö nopeat
hitaat? Kyselin yhteiskäyttöautoilusta opiskelijoilta:
No. Olen tässä Viisaan liikkumisen lähettiläänä päässyt (ja
joutunut – pelkään kaupunkiautoilua!) tutustumaan autojen yhteiskäyttöön ja
autojen yhteiskäyttöpalvelu City Car Clubin systeemiin. Homma toimii näin:
rekisteröidytään palveluun, käydään saamassa lyhyt perehdytys City Car Clubin
toimistolla, varataan käytettävä auto netissä ja talsitaan auton luokse. Autoja
on yli sadassa pisteessä eri puolilla Helsinkiä. Auto avautuu palvelunumeroon
soittamalla ja auton avaimet odottavat auton sisällä. Sitten vain ajamaan! Ja
lopulta auto palautetaan joko lähtöpisteeseen tai johonkin muuhun niistä yli
sadasta pisteestä (riippuen sopimustyypistä). Oikeasti aika yksinkertaista –
jopa autoihin ja autoiluun tottumattomalle. Erilaisia autoja on runsaasti eri
puolilla kaupunkia ja auton voi ottaa käyttöön nopeallakin varoitusajalla.
Rehellisesti sanottuna yhteiskäyttöauto jännitti aluksi – epävarmana kuskina olin varma, että romutan sen ensimmäisessä risteyksessä. Vähän sama tilanne kuin joskus isän autoa lainatessa. Autoilin CCC:n opiskelijapakettiin kuuluvalla
kaupunkiajokilla. En ole koskaan ymmärtänyt autoista mitään enkä erota autoa
toisesta. Nytkin kävi niin, että parkkihallissa lampsin tyytyväisenä
vaaleansinisen Bemarin luokse näpsyttelemään avaimia, kunnes ystäväni
huomautti, että eikö sun pitänyt olla liikenteessä pienellä, vaaleansinisellä Fiatilla.
Pikku-Fiat onkin osoittautunut suurimmaksi huolenaiheekseni: se oli kaunis kuin
karkki ja ajaminen oli ketterää, kivaa - ja koukuttavaa. Olen alkanut haaveilla
kesäisistä ajoretkistä lähikuntiin ja kaukaisimmille uimarannoille. Olin myös
ehtinyt unohtaa yhden autoilun parhaista puolista: laulamisen! Mikään ei vedä vertoja
autossa laulamiselle, ei mikään! (Miksi se on niin kivaa?)
Eromme oli haikea ja
minua harmitti, etten voinut lunastaa uutta vaaleansinistä ystävää ikiomaksi.
Yhteiskäyttöautoon kun ei voi jättää omaa autolaulamisen CD-kokoelmaa, ripustaa
omaa wunderbaumia tai käydä unettomina öinä ihailemassa sitä omassa parkkihallissa.
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Minun piti mollata
yksityisautoilua ja pönkittää kevyttä ja julkista liikennettä ja niiden
sopivana jatkeena toimivaa yhteiskäyttöautoilua. Olen pohtinut vakavissani,
voiko autojen yhteiskäyttö lopulta lisätä autoilua? Eikö muillekin käy näin:
autoilusta tuleekin liian hauskaa ja liian helppoa (kun ei tarvitse huoltaa,
vakuuttaa, katsastaa, jne.)? Yhteiskäyttöauto alkaa tarttua mukaan lyhyille
kauppareissuille ja huviretkille. Löytyykö aiheesta tutkimusta? Onko kukaan
selvittänyt, onko yhteiskäyttöautoilu kupla vai ratkaisu?
Google heitti eteeni Ville Voltin liikennevirastolle vuonna
2010 tekemän selvityksen, jossa todetaan seuraavaa:
”Autojen yhteiskäytön
vaikutusten arviointi on haastavaa, koska yhteiskäyttöautoilun aloittavista
henkilöistä osa käyttää autoa aikaisempaa enemmän (autottomat liittyjät) ja
osalla taas henkilöauton käyttö vähenee (autosta luopuvat). Lisäksi syntyy
osittain spekulatiivinen vaikutus sitä kautta, että osa järjestelmään
liittyvistä jättää tämän ansiosta auton hankkimatta. Useissa tutkimuksissa on
osoitettu, että kokonaisuutena autojen yhteiskäyttö kuitenkin lisää kävelyä,
pyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä sekä vähentää henkilöauton käyttöä ja
kasvihuonekaasujen päästöjä. Autojen yhteiskäyttö myös säästää huomattavasti
kaupunkitilaa pysäköintipaikkojen tarpeen vähenemisen myötä.”[1]
Jos tämä selvitys osaa ennustaa käyttäytymistäni, voin siis
huokaista helpotuksesta: Yhteiskäyttöautoiluni tulee olemaan suunniteltua ja
toimimaan nimenomaan joukkoliikenteen täydentäjänä. On myös oletettavaa, etten
opiskelijaelämän muuttuessa työ- tai vaikka suurperhe-elämäksi, turvaudu oman
auton ostoon.
Silti mietin, voinko ensi kesänä autoilla uimarannalle? Onko
huviautoilu koskaan perusteltua? Edes yhteiskäyttöautolla? Vai pitäisikö valita
uimaranta, jolle pääsen ilman tuota kesätaivaan sinistä nelipyöräistä toveriani?
[1] Voltti
2010, 12. Tutkimus kokonaisuudessaan osoitteessa: www.eco2.fi/uploads/hankkeet/lts_2010-45_autojen_yhteiskayton_web.pdf
